PSYKOFYYSINEN FYSIOTERAPIA                         

Psykofyysinen fysioterapiaan hakeudutaan  silloin, kun keho reagoi psyykkiseen ongelmaan. Oireina voi olla mm. jännittyneisyyttä, väsymystä, uupumusta, univaikeuksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkihäiriötä, syömishäiriötä tai pitkäaikaista kipua.

Terapiaan tullaan lääkärin kirjoittamalla fysioterapia-lähetteellä (SV 3FM) tai ilman. 

Psykofyysisessä fysioterapiaprosessissa asiakas oppii havainnoimaan, tunnistamaan ja tiedostamaan miten elämän eri vaiheet ja kokemukset ovat vaikuttaneet mm. kuormittavien asentotottumusten syntymiseen, lihasten jännittyneisyyteen, hengityksen pidättymiseen tai keholliseen tapaan reagoida eri tilanteissa. Puhutaan eletyn kehon kokemuksesta ja kehon muistista. Kokemukset elävät kehon muistissa niin, että ne heijastuvat nykyhetken tapahtumiin kuormittaen ihmistä enemmän kuin tilanne tässä ja nyt vaatisi.

 Terapia on matka

Psykofyysinen fysioterapia on matka, jonka aikana toimintakyky lisääntyy ja ihminen löytää keinoja huoltaa ja hoitaa itseään. Haastattelu ja fysioterapeuttinen tutkimus ovat pohjana tavoitteelliselle terapialle, sen suunnittelulle ja arvioinnille. Asiakkaan voimavarat ohjaavat terapian suuntaa. Terapiamenetelmät voivat aluksi olla hyvinkin passiivisia, jossa kehon ja mielen vointia kuunnellaan erilaisin rentoutusharjoituksin. Voimavarojen lisääntyessä siirrytään aktiivisempiin menetelmiin.

Menetelminä mm. rentoutus-ja kehotietoisuusharjoitukset, liikeharjoitteet, kosketus ja hengitysharjoitukset.

Kehotietoisuusharjoitusten avulla

• oppii tunnistamaan tapaansa olla olemassa, tapaansa olla kehossa ja tapaansa hengittää.
• oppii purkamaan kehon jännitystiloja  
• oppii käyttämään kehoaan taloudellisemmin ja kevyemmin.

Supistuneen ja jännittyneen kehon käytön sijalle tulee pidentynyt ja keventynyt kehon käyttö, joka heijastuu myös ajatteluun ja asenteisiin. 

Muutos tapahtuu, kun sallii itselleen kokemuksen hengityksestä, kehosta ja liikkeestä.